Mä oon käyny siellä psykiatrilla ja psykologilla. Ei se auta. En mä ees pysty puhumaan. Mun kai pitäis, mutkun se ei tunnu luonnolliselle. Eikä mua oo ennenkään auttanu se, että mä menen ja puhun mun asioista jollekki tuntemattomalle tädille joka sit on, että voi voi. Mulle on selitetty sitä kuin mä en voi parantua jos mä en itse halua. Mä haluan, mutta se ei tee musta silti tyytyväistä itseeni. Ei se riitä. Mä kuulemman saan tän tutkimusjakson (kestää kuulemman noin 10 käynnin verran) jälkeen lääkkeet, jos ne vielä aattelee, että mä oon niiden tarpeessa. Mä en tiedä mitä mä niillä teen. Mä en tiedä jaksanko mä siihen asti.
8.12 on BMTH ja PTV. Kaks lempibändiä saman illan aikana. Fuck yes siitä tulee parasta. Siinä on yks hyvä syy pysyy hengissä. Musta tuntuu, etten luultavasti ees olis hengissä ilman Bring Me The Horizonia.
Anteeks tää kaikki selostus mun voinnista ymsyms. Mä yritän nyt kuulostaa positiiviselta (jeeee!!) ja selittää kuin en oikeesti oo tehny tyylii mitään muuta ku katellu leffoja ja American Horror Storyy ja Lostia, poltellu kynttilöitä ja tänään käytiin mutsin kanssa mun serkuntytön 6-v synttäreillä Kouvolassa ja oon vähintään 666% varmempi siitä kuinka vihaan lapsia. Samalla käytiin Veturissa, joka on sellanen semi iso kauppakeskus sinä Kouvolan lähellä. Ostin sieltä Carlingssista ton ylemmässä kuvassa olevan paidan ja jee se on hieno. Siinä lukee "hate", jos ette saa selvää.
Oon kuunnellu paljon The Amity Afflictionia ja Being As An Oceania ja emt, niistä vaan tulee sellanen 'näitä bändejä oon aina etsiny omfgomfg'-fiilis. Ja tosissaan BMTH on reilun kanden viikon päästä ja en oikeesti jaksa odottaa koska musiikki ja ihmiset. Jee keikat tekee iloseks.
+ ettei vaan taas biisienlinkkailufiilis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti