10/19/2013

so don't give up on me


Musta tuntuu, että mun on pakko kirjottaa... Kertoo, mitä mulle nyt sit kuuluu, vaikken mä oikeestaan tiedä sit itekkään.

Mun kahden viimeisimmän postauksen jälkeen mun blogia on katsottu muutaman sadan kerran verran. Mä sain pari tukevaa kommenttia ja kaksi kommenttia anonyymiltä jonka mielestä mä oon säälittävä, kukaan ei välitä musta ja mun pitäis tappaa itseni. Mä en todellakaan ota tosissani ihmistä joka ei edes omaa nimeensä kehtaa käyttää. Ja sitä paitsi, miks edes vaivautua kommentoimaan mitään, jos mä kerran oon niin mitätön.

Mulle tuli kolme ihmistä puhumaan ja kertomaan kuinka ne välittää eikä haluu, että tekisin itelleni mitään. Mä jopa pystyin puhumaan. Mut sit mulle tuli taas se olo, ettei ketään kiinnosta. Mä osasin olla melkein viikon tekemättä itelleni mitään. Anteeks. Ne haavat joiden takia mä kävin siellä sairaalassa näyttää nyt ihan hyviltä. Ne on vielä paranemassa, mutta ne ei näytä enää läheskään niin pahoilta.

Mun ajat psykiatrille tuli. Ensimmäinen olis tiistaina kahdeksalta. Mä oon sillon menossa ruotsiin. Onneks.

Mä kerroin mun avautumis-postauksessa siitä, kuinka mä peitän kaiken nauramalla. Mä nauran kun mua ahistaa. Jos mä nauran jonkun seurassa paljon, niin mun on joko helppo olla sen kanssa, tai mua ahdistaa ihan saatanasti.

Mutta joo, te nääte tuolla ylhäällä kuvat mun Impericonin tilauksista. Jee. Drop Deadin Die Slow pipo joka on tosi ylihieno ja Suicide Silence ranneke, jossa lukee kans Fuck Everything. Ton pipon kanssa tuli ilmanraikastin autoon, ja mun mutsi on ihan kikseissä laittamassa sitä meijän autoon.

Mä oon siis tosissaan lähdössä ens tiistaina päivälaivalla ruotsiin mun faijan kanssa. Mun velipuoli asuu siellä, ja ollaan sit sen luona. Tuun takas torstaina iltalaivalla. Siitä sit varmaan enskerralla.  

+ tosissaan muokkasin tätä ulkoasua.. teen uuden bannerin sit kun jaksan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti