Mä olin viikonlopun Lohjalla mutsin kanssa kattomassa mun syöpää sairastavaa tätiä jolla ei elin aikaa oo välttämättä enää viikkookaan. Se oli ihan kamalassa kunnossa, ei pystyny puhumaan eikä liikkumaan hirveesti silmien räpyttelyä enempää. Tää on vaan niin väärin, ei sen tai kenenkää pitäis ansaita tollasta. Mä en haluu puhuu siitä hirveesti tän enempää. Oon tosi surullinen. En masentunu, vaan surullinen. Siinä oikeesti on eroa, paljonkin.Musta tuntuu et oon taas ihastumassa yhteen tyttöön, tai sit oon kokoajan (= parin kuukauden päästä vuoden verran), enkä välillä vaan huomaa tai tajuu tai jotain. Perseestä tämmönenki. Life is hard.
Tänään tultiin himaan = en menny kouluun. #YOLO Pitäis tehdä tän ja huomisen läksyt asdfgh ei jaksa.. Tuntuu, että mä tartteisin pari päivää vapaata lisää. Ei se sitä, että kasiluokka olis jotenki ylivoimanen tai jotain. Emmä tiiä, se varmaan johtuu tosta Lohjan reissusta.. Tuntuu kulutetulle.
ps. biisinlinkkailufiilis. Näitä oon kuunnellu viimeaikoina
oot niin söpö et itkettää ):
VastaaPoistahuiapua mua ei saa sanoo söpöks tai mua itkettää koska hui................ you scare me ja silleen mut KIITOS ja älä itke. c:
Poista